Philemonin valokuvat tai afrikkalaisen linssin läpi nähtyä (Laura Horelli, Philemon Sheya Kaluwapa) 2022-23
Teoksen lähtökohtana on Philemon Sheya Kaluwapan mustavalkoinen valokuva-albumi 1980-luvun alusta, jossa on kuvaharjoituksia hänen valokuvateknikon koulutuksensa ajalta Foto DEWAG:ssa Itä-Berliinissä. Kaluwapa sai stipendin Saksan sosialistiselta yhtenäisyyspuolueelta (SED), joka tuki Lounais-Afrikan kansanjärjestön (SWAPO) taistelua Etelä-Afrikan laitonta apartheid-hallintoa vastaan. Pääosin studio-olosuhteissa otetut valokuvat, ilman viittauksia aikaan tai paikkaan, ovat kontrastissa Kaluwapan maanpakoon Namibiasta vuonna 1974 sekä hänen liikkeisiinsä eri kulttuurien, maiden ja poliittisten järjestelmien läpi.
Laura Horelli ja Philemon Sheya Kaluwapa tapasivat alun perin Horellin työstäessä installaatiota ja lyhytelokuvaa Namibia Today (2017–2018) ja ovat jatkaneet keskustelua siitä lähtien. Kaluwapa kysyi Horellilta apua muistelmiensa kirjoittamiseen, johon Horelli vastasi klassisen kirjan sijaan voivansa yrittää kehittää elämänkerrallisia kappaleita elokuvaksi. Kaluwapa esitteli hänelle Itä-Berliinissä ottamansa valokuvat, mukaan lukien kuvat opiskelutovereistaan Nangulasta ja Haufikusta. Tämän materiaalin pohjalta he tekivät valokuvastudioon sijoittuvan elokuvan, joka peilaa valokuvien alkuperäistä kuvausympäristöä.
Elokuvassa on useita narratiiveja mukaan lukien Kaluwapan kiinnostus siihen, kuinka hän voisi parhaiten käyttää valokuvan mediumia kuvatakseen mustia sekä omaa kokemustaan afrikkalaisesta diasporasta ja kylmästä sodasta. Erityisesti hän käsittelee omaa ratkaisevaa päätöstään paeta Itä-Berliinistä Länsi-Berliiniin. Kaksiosainen nimi Philemonin valokuvat tai afrikkalaisen linssin läpi nähtyä viittaa erilaisiin, rinnakkain olemassa oleviin näkökulmiin, identiteetteihin ja motivaatioihin tämän taideteoksen tekemisessä.
Diagogit käsikirjoitettiin, mutta kuvausten aikana keskustelut saivat usein muita suuntia. Kun äänisynkronoituihin kohtauksiin yhdistettiin selostus, syntyi eräänlainen muodoltaan vapaa, kokeellinen dokumentti. Elokuva on saksankielinen, koska sekä Kaluwapa että Horelli ovat asuneet Berliinissä jo pitkään. Molemmat puhuvat saksaa kolmantena kielenään ja tämä tuo työhön maahanmuuttajanäkökulmaa. Kielivalinta saa kuitenkin lisäulottuvuuden, kun sitä tarkastellaan Namibian saksalaista siirtomaahistoriaa vasten.